 |
|||||||||||||||||||
 |
Hertta, päivänsäteeni, ei luultavastikaan ollut maailman välkyin koira, mutta se oli äärettömän hyväntahtoinen ja kiltti. Hertta kävi näyttelyissä erittäin harvakseltaan (vain seitsemän kertaa virallisissa luokissa), joista tuloksina valionarvon lisäksi yksi ROP ja VSP. Hertta läpäisi poropaimennustestin Poikajärvellä maaliskuussa 2003 ja se osasi jonkin verran tokoa ja agilitya. Hertalla oli kaksi pentuetta ja se oli erinomainen emä. Ensimmäinen, elokuussa 2004 syntynyt pentue rekisteröitiin Cantavia-kennelnimelle, ja koska Hertta oli minulla alunperin sijoituksessa kasvattajaltaan Eija Lehtimäeltä, sen toinen, kolme pentua käsittänyt pentue meni Orso-Farm -kennelin nimiin. Valitettavasti yksi pennuista kuoli nuorena. Hertta oli hyvin terve koko ikänsä ja kävi eläinlääkärillä vain rokotuksilla, terveystarkastuksissa ja ultrassa, kunnes kesäkuun 2009 puolessavälissä sillä epäiltiin kohtutulehdusta ja se jouduttiin leikkaamaan. Leikkauksen jälkeen Hertta oli vain nostanut kerran päätään ja nukkunut pois. Shokki oli tietysti melkoinen enkä varmasti koskaan täysin toivu siitä. Hertta lähti aivan liian aikaisin, ei ehtinyt täyttää edes yhdeksää. Nyt hölmöliinistä on jäljellä vain tuhkauurna ja kasa kauniita muistoja, mutta onneksi Hertta elää jälkeläistensä, joita on jo useassa polvessa, kautta. Kiitos, Eija, tästä ihastuttavasta pikku olennosta, jonka iloinen olemus ilahdutti jokaista päivääni. Hertta ei unohdu koskaan. >> Kuvagalleria >> Jälkeläiset >> Hertta KoiraNetissä
|
 |
|||||||||||||||||
 |
|||||||||||||||||||
